GNG: Hahmojen ulkonäköero mangassa ja animessa

Monet ovat varmasti huomanneet etteivät kaikki hahmot näytä animeversiossa täysin samanlaisilta kuin mangaversiossa. Jotkut muutokset voivat olla hyvinkin pieniä, jotkut isompia ja syitä näiden muutoksien tekemiseen voimme vain arvailla. Onko niillä haluttu säästää aikaa tai materiaaleja? Sitä emme tiedä (tai no ainakaan minä en tiedä).

Halusin jakaa kanssanne muutamia esimerkkejä ja tietysti: mitä vähemmän tiedät animesta tai mangasta, sitä hauskempaa näiden erojen ihmetteleminen on. Varsinkin GDW-animen myötä olen löytänyt välillä netistä keskustelua siitä, miten eri näköisiä hahmot ovat GNG-animeen verrattuna. Jotkut luulevat niitä virheiksi, mutta todellisuudessa GDW-anime on ottanut mangan ulkonäöt monin paikoin paremmin huomioon.

Kai-veljesten oikea väritys on sellainen asia, joka itselleni oli suhteellisen iso pala nieltäväksi, kun tutustuin monen muun tavoin ensiksi animeen. Varsinkin se ettei Kurotora ollutkaan loppujen lopuksi väritykseltään oikeasti sininen vaan musta (hassua sillä olisihan tuo nimestäkin pitänyt arvata).

Ero Rikin ulkonäössä mangassa ja animessa ei ole kovinkaan suuri, sillä Riki on selkeästi (ainakin omasta mielestäni) yksi panostetuimmista hahmoista (ja onhan tämä suuressa roolissakin, joten ei ihme). Niin Rikin kuin Gininkin kohdalla en oikeastaan koskaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin siihen, että niiden tassujen kuului pääosin olla valkeita. Ensimmäinen värillinen näkemäni mangakuva Rikistä oli melko varmasti Ginga Densetsu Rikin kansikuva ja muistan etten mitenkään hätkähtänyt kauheasti sitä, että hahmo ei ollutkaan ruskea-kellertävä. 

 John on sellainen hahmo, jonka kuvioinnit tuntuivat olevan Takahashilla hakusessa mangan etupäässä, joten otin vertailun kohteeksi Johnin nykyisen ulkonäön. Moneen muuhun hahmoon verrattuna ero animen ja mangan välillä on hävyttömän pieni, mutta jostakin syystä Johnin tapaus on sellainen, joka on minun mittapuullani yksi häiritsevimmistä. Värit ovat suunnilleen oikein eivätkä kuviotkaan heitä kauheasti suuntaan tai toiseen, mutta erityisesti animen kasvokuviot ovat kuin kenen tahansa sakemannin eikä sen tutun ja turvallisen Johnin.

 Jotkut saattavat ehkä ihmetellä, että Minazuki on päässyt tähän listalle, mutta halusin mainita edes yhden hahmon, jonka ulkonäöstä pidän enemmän animessa. Vaikka ero mangan ja animen ulkonäössä ei olekaan kuin ihan pikkiriikkinen, jostakin syystä animen versio näyttää omaan silmääni paljon sympaattisemmalta. Mangassa hahmo näyttää samalta kuin kuka tahansa random sivuhahmo.

Jos ajatellaan Mossin kuvioita, anime- tai mangaversion välillä ei ole paljoakaan eroa lukuunottamatta sitä, että mangassa Mossilla on tummat korvat. Syy, miksi nappasin Mossin mukaa liittyykin tällä kertaa enemmän rakenteeseen. Animessa Moss on lähinnä pelkkä steroidimöhkäle siinä missä se mangassa näyttää enemmän normaalilta, lihaksikkaalta, isolta koiralta. 

Hakurō lienee yksi niistä hahmoista, joiden ero mangassa ja animessa on kuin päivä ja yö eikä ensi silmäykseltä tunnistaisi, että kyseessä on sama hahmo. Itse pidän henkilökohtaisesti jostakin syystä huomattavasti enemmän animen ulkonäöstä, sillä se on mielenkiintoinen ja omaperäisen näköinen (vaikkakin tuo sinivihertävä nenä osuu aina ensimmäisenä silmään).

Kurojaki on animessa jopa suhteellisen onnistunut haastavasta ulkonäöstään huolimatta, joskin hahmo kuvataan suurimman osan ajasta niin tummana, että se on lähinnä kokonaan musta eikä sen komeita kuviointeja pääse ihastelemaan kuin muutamassa kohtauksessa.

Jos jokin kuitenkin sävähdytti, kun näin Kurojakin mangassa oli se ehdottomasti se, että hahmolla on siinä kaulapanta. En edes kunnolla osaa selittää miksi tämä asia oli minulle niin järjettömän suuri yllätys, mutta kenties sillä lienee tekoa sen asian kanssa, että ninjakoirat kuvataan jollakin tavalla ihmisistä "riippumattomina" ja ne elävät nyt omissa laumoissaan, joten ajatus Kurojakista jonkun lemmikkinä (tai ainakin tämä on ensimmäinen mielikuva, joka pannallisesta koirasta tulee tässä sarjassa) on aika hämmentävä.

Weekly Manga Goraku 6/20

Tämän vuoden Manga Goraku 6/20, joka siis sisältää ensimmäisen luvun Takahashin uusinta ginga-sarjaa: Ginga Densetsu Akamea.

Takahashin sarjat eivät olekaan käsittääkseni olleet vähään aikaan kannessa, joten värillinen kansikuva houkutteli nappaamaan ainakin tämän ensimmäisen osan sisältävän Gorakun - värisivuista puhumattakaan.

Alun värisivut.

Mikäli ensimmäisen luvun tapahtumien tiivistelmä kiinnostaa, suosittelen vilkaisemaan Ginga Sanomien tekstin aiheesta, sillä itse jouduin tyytymään pelkkään kuvalukemiseen ja hädintuskin tiedän hahmojen nimet.

Jotkut saattavatkin ihmetellä niin tämän kuin muidenkin japaninkielisten teosten kohdalla miksi niitä ostetaan, kun ei ymmärretä kieltä. Omalla kohdallani päätös syntyi lähinnä siitä, että tämä oli itselleni ensimmäinen lehti, jossa jokin ginga-sarja oli päätynyt kanteen ja värisivujakin oli - ja sen sai täysin uunituoreena. Olen yleensä tähän asti metsästänyt vain tälläisiä kappaleita, jotka ovat olleet jopa vuosikymmeniä vanhoja ja vaikeasti saatavia, joten tartuin tilaisuuteen enemmän kuin mielelläni.

Kotobuki ja tämän viisi pentua

GDA on jakanut aikalailla mielipiteitä tyylillään, joka on monen mielestä liian pallopäinen ja pelkistetty. Alun värikuvien perusteella itselleni tuli mieleen eniten Shin Gaiden -tarinat. Ginga Nagareboshi Ginin alkupään realistisuutta ei ole enää havaittavissa, mutta alku on kuitenkin tavalla tai toisella ihan lupaava, sillä vaikka kannessa Akamen pää näyttääkin vähän ilmapallolta, seuraavilla sivuilla ero on nähtävissä selvästi. Tyyli on ehkä hieman enemmän samanlainen kuin Weedissä.

Samaan aikaan kolme koiraa kulkee metsässä isäntänsä kanssa, yksi näistä koirista on alussa näkyneen valkean pennun, Hakutakan (joka on Akamen esi-isä), isä. Tämän jälkeen tarinaan saadaan mukaan myös Kougan ninjakoiria.

Ensimmäinen luku on suhteellisen lyhyt ja tämän jälkeen tuleekin sitten paljon muita, välillä mitä kummallisimpiakin sarjoja. Gorakuhan on yksi japanilaisista lehdistä, joka ilmestyy kerran viikossa, joten kun sain tämän ensimmäisen osan käsiini, oli jo tällä välin ilmestynyt kaksi lisää. Toivon mukaan Ginga Densetsu Akame etenee kuitenkin ihan mangaksi asti eikä jää pelkästään lehdessä ilmestyneeksi bonustarinaksi kuten esimerkiksi Namonaki inu no uta.

Manga Goraku on suunnattu pääosin keski-ikäisille miehille, joten lehdestä löytyy kaikenlaista puolin ja toisin. On kaikenlaista niin ruoanlaitosta jonkinlaiseen mafiatouhuun (?).

Sekä tietysti upeita takatukkia ja komeita pyöräilijöitä mitä persoonallisimmin vaatetuksin.

Ja pelien pelaamista. Tässä siis lähinnä sellaiset sarjat, joista ymmärsi kuvalukemallakin jotakin, kun taas joitakin sarjoja läpi selatessa tuli sellainen olo, että mitä ihmettä on lukemassa. Otin yhden esimerkkikuvan tälläisestä sarjastakin, mutta päätin lopulta olla laittamatta sitä tänne, koska joku se oli sen verran häiritsevä.

Niin ja tosiaan, mikäli ette tienneet: Gorakussa on suhteellisen usein sarjoja jotka voinee laskea eräänlaiseksi aikuisviihteeksi. Nämä kuvat olivat sieltä hillityimmästä päästä (jotkut kohtaukset olivat jo lähinnä ahdistavia), koska ajattelin hieman minkä ikäistä porukkaa blogiani lukee ylipäätään enkä viitsinyt alkaa laittaa tekstiin ikärajaakaan. Tästä maininta lähinnä, että tiedostatte asian, jos lähdette tätä lehteä tilaamaan.

Korjaus:
Lisätty korjaus siitä, että sarjassa näkyvä pentu ei ole Akame vaan tämän esi-isä, Hakutaka. Pentua on ilmeisimmin nimitetty "ensimmäiseksi Akameksi", mikä on saanut monet erehtymään, että kyseessä olisi Akame.

Gingamaiset kuulokkeet

Esittelen blogissani yleensä vain niitä onnistuneita fanmade ja custom-tuotteita omalta osaltani, mutta tällä kertaa on luvassa vähän erilaisempaa matskua. Kyseessä on kaksi päivää vienyt projekti, jonka ideana oli kustomoida kuulokkeet ginga-aiheisiksi. Sain inspiraation jo useita vuosia sitten tämän tutoriaalin luettuani ja paloin halusta päästä kokeilemaan tuota joskus itsekin.

Kun sitten sain viimeinkin kipinän toteuttaa tämän projektin niin sain nopeasti huomata pari asiaa: se ei ollut todellakaan niin helppoa, miltä se näytti ja olin edelleen aivan surkea maalaamaan... Lopputulos ei ollut yhtään sellainen, minkä olin päässäni visioinut - aika kaukana siitä oikeastaan. Olin oikeastaan niin pettynyt koko työhön sekä itseeni, etten meinannut aluksi laittaa tätä julkisesti yhtään mihinkään.

Noudatin Bobsmaden tutoriaali aika orjallisesti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Aloitin suunnittelemalla hieman kuulokkeiden kuvia. Ihastuin tutoriaalin ideaan tehdä eripariset kuulokkeet kuitenkin niin, että niissä on joitakin yhteneväisyyksiä. 

...ja huomasin myöhemmin, että suunnitelmani oli aika haastava. Pelkkä pääkuva olisi ehkä ollut helpompi.

Ostinpa sitten myös tutoriaalissa mainitut Philips Shp 1900 -kuulokkeet (Gigantista, 10€). Tässä vaiheessa kannattaa muuten tarkistaa kuulokkeiden toimivuus, sillä vähän epäilen, että takuu on voimassa enää siinä vaiheessa, kun kuulokkeisiin on töherrelty ties mitä.

Huomatkaa myös pitkä johto, josta syystä nämä kuulokkeet jäivät itselleni pelkästään pöytäkoneen kaveriksi. Siis noin muutenkin kuin etten olisi kehdannut niitä julkisesti pitää...

 Tutoriaalissa ohjeistetaan pyyhkäisemään kuulokkeita vanhalla rätillä ja asetonilla. Tässä vaiheessa aloin soveltaa ja googlettamalla huomasin, että tuota kyseistä ainetta on mm. kynsilakanpoistoaineessa. Sillä tuli sitten pyyhittyä logot kyljistä pois noin suunnilleen.

Jonka jälkeen maalasin pohjat valkoisiksi. Jos olet yhtä käsi maalaamisen kanssa kuin minä niin tässä pieni neuvo: käytä vain ihan hivenen kostutettua pensseliä ja paljon maalia, jotta pinnasta tulee paksu eikä tarvi maalailla miljoonaa kerrosta päällekkäin. Mikäli maalia menee yli, voi sitä koittaa varovasti saada pois samalla tavalla, jolla logot pyyhittiin pois. Käytin itse muuten maaleina akryylimaaleja.

Hahmotelma kuvasta kuulokkeisiin, jos menee pipareiksi, pyyhekumi ei ainakaan itselläni auttanut ollenkaan. Oli helpompaa maalata päälle uusi kerros valkoista.

 Kesken.

 Lopuksi vielä ääriviivat tussilla ja lakkaa pari kerrosta päälle.

FANG 1 - Valkoisen suden legenda

FANG (1998)
Ilmestyi suomeksi: 13.6.2014

Akira Iton tarinasta Yoshihiro Takahashin tekemä kaksiosainen sarjakuva kertoo legendaaristen valkoisten susien jälkeläisestä, koirasusi Askarista.

Kun Askari on vasta pieni pentu, salametsästäjät hyökkäävät tappaen Lobon, Askarin emon, ja yrittävät myös surmata eläinten omistajan, Nozomin. Yhdessä Askarin kanssa Nozomi koittaa päästä salametsästäjien jäljille.






 Täytyy sanoa, että odotin tätä suomijulkaisua sekä innolla, että varauksella, sillä mangan kansi ei jostakin syystä tyyliltään iskenyt minuun ollenkaan. Olin kuitenkin suhteellisen positiivisesti yllättynyt sisältöön, sillä vaikka manga onkin tyyliltään ginga-sarjoja aikalailla realistisempi, erotti siitä kuitenkin joitakin selvästi Takahashille ominaisia piirteitä ja tuttuja asioita, joiden ansiosta sarja ei loppujen lopuksi tuntunutkaan ihan niin vieraalta kuin olisin odottanut.

Heti pokkarin alussa on muutamia kauniita värikuvia, joista varsinkin ensimmäinen on mielestäni loistava. Se on mukavan erilainen ja hieman realistisempi kuin mihin olen ginga-sarjojen aikana tottunut. Kuitenkin sisällysluettelon yläpuolella oleva kuva on taas huomattavasti gingasta tutumpaa tyyliä.

Heti alkuun mainitakseni, tämä kyseinen asia häiritsi minua ihan suunnattomasti koko sarjakuvan lukemisen ajan: miksi hahmon nimi on suomennettu Askariksi eikä sitä ole pidetty Asukarina? Kenties kyseessä on jokin kielellinen ongelma, jolloin Askari olisi ollut kieliopillisesti oikeampi vaihtoehto, mutta itseäni tämä lähinnä hämmensi hieman. 

Pikkuinen Askari on todella hellyyttävä!

 No, mutta itse tarinaan mennäkseni. FANGin alku on hyvin nopeatempoinen ja asioita tapahtuu paljon pienessä ajassa. Välillä kuitenkin pysähdytään hetkeksi kertomaan esimerkiksi esille tuodusta lajista, mikä on hyvin olennaista sarjakuvan ymmärtämisen kannalta. 

Alkuun tuntuu, että asiat käynnistyvät ihan silmän räpäyksessä, jonka jälkeen vauhti tuntuukin hidastuvan ja koska sarjakuva on aika suurelta osalta ihmispainotteista on pakko sanoa, että oma mielenkiintoni hupeni joidenkin sivujen kohdalla niin etten meinannut edes jaksaa lukea ihmisten jorinoita, olivat ne miten merkityksellisiä tarinan kannalta tahansa. Eläimet eivät oikeastaan puhu tässä sarjassa, mutta kommunikoivat ja vaihtavat joitakin pieniä vuorosanoja "äänettömästi" (tai näin asian ymmärsin). Eläinten puhumattomuus ei itseäni haitannut, mutta ihmisten kannalta juoni tuntui junnaavan paikoillaan oikein puuduttavan hitaasti ja vauhdikkaan alun jälkeen koin ainakin muutaman tylsistyneen hetken sarjakuvan parissa. 

 

Takahashin kuvitus on kuitenkin sellaista, joka jaksoi yllättää koko ensimmäisen osan ajan. Oli oikeastaan hyvin piristävää päästä näkemään erilaisia hahmoja ja erilaista ympäristöä, mikäli vertaa esimerkiksi Weediin, jossa pyöritään hyvin paljon lähinnä metsissä ja luonnossa.

Kohtaaminen karhun kanssa, kyseinen nalle näytti jotenkin ihan käsittämättömän pelottavalta...

Kuitenkin FANGissä on myös paljon hyviä puolia, joista on ehdottomasti sanottava Nozomin ja Askarin ystävyys. Tämä on sellaista, jota jäin niin kovasti kaipaamaan Ginin ja Daisuken ajoilta, mutta Gin se vain otti ja lähti omia teitään. 

FANGissä on hyvin paljon samaa esimerkiksi Valkohampaan kanssa: ihminen ja osittain kesy, osittain villi eläin ystävystyvät ja näille välille kasvaa vahva side. Pidän kovasti tämän kaltaisesta asetelmasta, joten omasta mielestäni se oli enemmänkin oma, uusi variaationsa kuin jonkinlainen jäljitelmä.

Tämä sivu on postauksessa mukana lähinnä siksi, että revin tästä paljon huumoria Weed-animen jälkeen...

Weekly Shonen Jump 50/1983

Tämä kyseinen Shonen Jump on hyvin erityinen, sillä se on ensimmäinen lehti, jossa GNG:tä koskaan julkaistiin. Lisäksi siinä on mukana erityisiä herkkuja, kuten värisivuja, jotka päätyivät loppujen lopuksi vain harvoihin mangajulkaisuihin.

Tämä lehti on myös ensimmäinen koskaan itse huutamani tuote Yahoo!Japan -huutokaupasta, joten sikäli sen tunnearvo senkun nousee kohisten. Puhumattakaan siitä, miten ehkä yksi suurimmista heikkouksistani keräilyn saralla ovat juuri nämä vanhat värisivuja omaavat lehdet ja julkaisut.

Käytin huutamiseen HOYOYO-nimistä palvelua, joka oli siitä erikoinen etten ollut kuullut monenkaan tuttuni käyttävän sitä. Olin siis epäileväinen koko palvelun suhteen ja pohdin näenkö tuota lehteä edes koskaan. Yllätyin ensin voitettuani lehden ilman minkäänlaista kilpailua muiden huutajien kanssa. Olin nähnyt tuon kyseisen lehden aikaisemminkin huutokaupassa ilman ostajia ja tuli useaan kertaan pohdittua onko myyjä luotettava, onko lehdessä jotain vikaa vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että lehti on näköjään kokenut hieman kosteusvaurioita. Mutta yhteistyö palvelun kanssa sujui ongelmitta, lehti itsessään maksoi vajaat 8 euroa, mikä on täysin naurettava hinta, kun kun ajattelee millä muilla hinnoilla näitä lehtiä on nähty myytävän (viime vuonna eBayssa hyväkuntoinen lehti oli mennyt vajaalla 100 dollarilla). Postikulujen ja palvelumaksujen jälkeen loppuhinta oli suunnilleen 30 euroa, mikä ei mielestäni ollut paha hinta ollenkaan.

Odottaessani tätä lehteä ihan täpinöissäni yllättävin asia oli kuitenkin se, että tämä lehti oli lähetetty Japanista minulle kolme päivää sitten ja se tuli tänään perille. Yleensä Japanista ostamillani tuotteilla on kestänyt viikko tai parikin.

 ___________________________________________

Lehdessä olleet värisivut olivat samaisia, mitkä olin jo nähnyt 4. julkaisun ensimmäisessä osassa, joten niiden osalta ei ollut kamalasti mitään uutta. Kuvasta näkee kuitenkin hyvin sävyerot. Alhaalla on Shonen Jump ja ylhäällä 4. julkaisun manga. 

Värisivujen lisäksi lehdestä paljastui punasävyisiä sivuja~

Nämä ovatkin värisivujen jälkeen heti suosikkejani, joten olin innoissani tämän huomatessani. Koko ensimmäinen luku oli väritetty tavalla tai toisella.

GNG:n lisäksi en pahemmin muita sarjoja tuntenutkaan, mutta tässä nyt hieman kuvia niistäkin. Shonen Jumpeille tyypillisesti sarjathan ovat siis enemmän pojille ja miehille suunnattuja, joten mukana oli paljon urheilua, tappelua ja autoja.

En edes huomannut katsoa mistä tämä sarja kertoi, kun keskityin vain hepun kulmakarvoihin.

Kenties joku Akira Toriyaman sarja?

Hei! Toinenkin sarja, jossa on koiria.
Ja ilmeikkäät kulmakarvat.

Sekä lopuksi vielä tiivistelmää.